Nyt se sit oli, se musiikin tehtävä.

Soitin luokassa Bullet For My Valentine - Hearts Bursts Into Fire.

Itkuhan siinä pääs ku harras tunnelma oli ja alko muistelemaan vanhoja asioita ja kaikkea M-mieheen liittyvää.

Tänäään on ollu ihan älyttömän huono päivä. Tuntuu ku kaikki olis mua vastaan ja kaikki menee vituiks.

Et ei täss muuta. Huomen töihin.

Joo. Meillä on koulus musiikkia ja saatiin itsenäinen tehtävä: tuo joku sinulle tärkeä kappale.

Tykkään tästä tehtävästä. Mutta, liian vaikea valita. Kaikki biisit on mulle tärkeitä. Mutta otin itselleni aiheeksi supistaakseni tätä valikoimaa.. M-miehen.

HÄNELLÄ ON TÄNÄÄN SYNTYMÄPÄIVÄ. <3

Ja nyt biisin valinta on vielä vaikeampaa.. mulla on 2 toosi tärkeää biisiä jäljellä.

Antti Tuisku - Mitä Pakenet

ja

Bullet For My Valentine - Hearts Burst Into Fire

Liian vaikeaa.. M-mies tulee hyvin vahvasti esiin kummassakin.

Lisäksi yksi toinen mies on tullut mun kaveripiiriin. J.

On jännää, ja vituttavaa, koska en tunne häntä kohtaan mitään. Eikä hän ole osoittanut kiinnostusta. Hän on kiva, hauska, mukavaa juttuseuraa. Hän on minua paljon vanhempi. jne..

Mutta, olen ollut niin kauan sinkku ja kaipaan miesten huomioita. Ja se “pieni ääni” tuolla pään sisässä sanoo:” tee jotain, mies on kiva mulle”. Vaikken tunne häntä kohtaan mitään ihmeellistä?? Kiva uusi kaveri.

Haluan liikkua eteenpäin, ja olen valmis löytämään ja kohtaamaan uuden miehen. Vaikka M-mies pysyy sisälläni aina, tunteeni häntä kohtaan ovat valtaisat. Mutta emme ole koskaan olleet yhdessä. Jospa vielä koittaa sekin päivä?

Hänessä on jotain,..ja miksi me löydämme aina toisemme jollemme lopulta pääsisi koittamaan tulisiko yhdessä olostamme mitään? Uskon, että kaikella on tarkoitus. Ja hänellä on tarkoitus minulle.

Hyvää Syntymäpäivää M! <3

Odottaen sua… e.

Tänään ollu kyl sellain päivä.. oon nukkunu vaikka kui paljo. Aamulla myöhästyin koulusta, nukuin pommii.  :D

Päiväunetki nukuin täs illal ja pitäis taas käydä nukkuu.  Ihan ihmeellisiä unia oon nähny. En nyt jaksa alkaa selittäää niitä. Liian monimutkasia.

Koulussa tuli taas tylsää ja aloin sitten piirtämää Pokemoneja, Jennyn käteen.

Tänään olikin kiva päivä Kävin tänään isälläni ja tässä illalla tein ruokaa. En osaa leipoa ollenkaan, mutta jos tässä vanhetessa tulee joku ihme himo tehdä ruokaa ja ryhtyä leipomaan ni voi olla, että joskus musta tulee se pullantuoksuinen kotiäiti. :))

Toivon tosi paljon pääseväni töihin syksyllä jonnekin kouluun. Olin tossa marraskuussa 5viikkoa työssäoppimisjaksolla Urheilupuiston koululla, yläasteella. Olen itsekin käynyt sen koulun ja aika kului aivan liian nopeasti. Mieluiten haluaisin sinne töihin.

Meidän luokalle kerrottiin jokin aika sitten mahdollisuudesta ryhtyä 10.luokkalaisten tukihenkilöiksi. Siihen otettaisiin maksimissaan 5 henkilöä. Ja heti, kun kuulin tästä mielenkiintoni heräsi ja jos olisin eläin, niin korvani olisivat nousseet välittömästi pystyyn. Tänään kyselin sitten eräältä opettajalta onko mitään lisätietoja ja ovatko päättäneet ketkä pääsevät. Tosin luokaltamme oli halukkaita vain 5. Joten kaikki varmaankin pääsevät. Noh, opettaja jolta kyselin asiasta oli ennestään minulle tuttu niiltä ajoilta kun olin 10.luokalla itse eli 2009-2010. Opettaja kertoi ajatelleensa minua jo tähän tehtävään :3 vaikkei tiennyt ketkä olivat ilmottautuneet halukkaiksi.

Että tuli hyvä mieli ! :3

Olen muuten katsellut nyt yli tuotanktokauden verran Greyn Anatomiaa. Ja sain oivalluksen, miksi tykkään katsella ohjelmia ja elokuvia jossa suuressa osassa rakkaus. Enimmäkseen sarjat missä rakastavaiset ihmiset eroavat ja palaavat yhteen ja taistelevat vastoinkäymisiä vastaan, ovat heikkouteni. Suosikki sarjanihan ovat True Blood, Greyn Anatomia..

Turrutan ja rääkkään itseäni näillä rakkauden ja parisuhdeongelmien täytteisillä sarjoilla koska minulla ei ole ketään ja siksi tunnen itseni yksinäiseksi. Haen sitä parisuhteen ja rakkauden ja huolehtimisen tunnetta elokuvista ja sarjoista. Tottakai sen tiesin jo aiemmin, että pidän tällaisten sarjojen katselemisesta, mutta nyt se pomppasi selvemmin että miksi.

Pitää nyt vain jaksaa uskoa, että KYLLÄ SE SIELTÄ VIELÄ TULEE !

Toivottavasti huomennakin on mukava päivä :))

Aika tuntuu nykyisin kuluvan yhä nopeammin ja nopeammin. Ja usein tuntuu myös siltä, ettei ole saanut mitään aikaiseksi. Koko päivä, viikko, kuukausi, vuosi…mennyt hukkaan.

Vuosi 2011 oli suoraan sanottuna täyttä paskaa. Olin kolmessa eri koulussa vuoden aikana. Ammattikoulussa, jonka lopetin tammikuussa 2011. HeadHousella, josta valmistuin ja aloitin elokuussa tämän koulun mitä nyt käyn.

Vuoden 2011 rakkauselämä meni päin persettä.. Kahvittelua monen tyypin kanssa. Säätöä M-miehen kanssa keväällä. Ja T:n kanssa kesällä. Sinää se oli..

Oiskohan helpompi olla mies?? Paha sanoa.

Olis niiin ihanaa löytää joku kiva mies. :3 Kaipa se joskus löytyy.

Herra Ylppö & Ihmiset - Särö

Näin taas viikonloppuna M-miehen.. että alkoi siinä vaiheessa vituttaa. Ei ollut huomaavinaan mua. No vittu siinähän on. Mä kiroilen tosi paljon. Mun kirjotuksissa ei kyl yleensä huomaa sitä.

Sinun kasvoillasi, kimaltaa tumma vesi.                                                                                           Mistä sen sait, oletko olemassa.                                                                                                     Jos et oikeasti ole täällä, kuka minut kantaa.                                                                                 Pois synkästä metsästä.

Yksin en voi täällä olla, ilman sinua.                                                                                     Jossain sydämeni soi, ja sinä kuulet sen.                                                                                         Sydämeni löytää voit, minua et.

(c) Eini V 2012

Mulla on muuten myös eeeeeeeeeeeeeeeeeeeerittäin laaja musiikkimaku. Ja RAKASTAN MUSIIKKIA JA LAULAMISTA ! <3

Herra Ylppö & Ihmiset on ollu täs pari kuukautta kovassa kuuntelussa ja samoin Rammstein. Nyt sain sitten Ylpön uuden levyn. Kuunnellu yötä päivää yllätys. Ylpön tekstit pistää niin mut miettimään kaikkea. Syntejä syviä.. vai mitä ne oli? Ne saa mun sisällä aikaan sellaisen tunnekuohun. Se tuntuu siltä, että mie räjähdän jos en pääse toteuttaa itseäni jotenkin. Silloin on pakko piirtää, laulaa tai runoilla ja vasen jalka, usein myös oikeakin, hakkaa tahtia kuin viimeistä päivää.

Elän niin tunteella tätä elämää. Musiikki on mulle tapa purkaa tunteita ja ajatuksia. Tällä hetkellä soi: Tokio Hotel - Schrei

Nyt ajattelin kertoa Mun Musiikki Aakkoset:

A: Antti Tuisku - Mitä Pakenet on mulle todella tärkeä biisi ja nostaa tunteet pintaan. Samoin tekee myös Viilto.

B: Bullet For My Valentine - Hearts Burst Into Fire muistuttaa mua eräästä ihmisestä.. Ja ajasta 2007-2008 milloin kaikki oli uutta ja ihmeellistä.

C: Cinema Bizarre on saksalainen bändi, tai ainaki oli. Tuli kuunneltua sitä todella paljon 2007-2009 aikoihin.

D: Deathstars ja Dead By April siinä kaksi lemppareihin lukeutuvaa bändiä.

E: Euroviisu biisit niistä löydän aina jonku tooosi hyvän biisin jota soitan koko kesän.

F: Norther - Frozen Angel älyttömän hyvä biiisi !

G: Gymclass Heroes - Cookie Jar hyyyvä biisi

H: Herra Ylppö & Ihmiset - Riisu Siipesi ehkä mun lempibiisi tällä hetkel. Saa mut tuntemaan jotain niin suurta !

I: Jenni Vartiaisen Ihmiseten Edessä tykkään hirveesti tästä mutta Jennin koko tuotanto hyvää

J: Julma-Henri & Syrjäytyneet hyväää vitutus musaa.

K: Kotiteollisuus yksinkertasesti hyvä

L: LMFAO - Sexy And I Know It hauska ja saa aina hyvälle tuulelle !!

M: Milan Stankovic serbialainen laulaja, tuli mulle tutuks euroviisuista

N: Nero dubstep on nyt pinnalla, ja sen kyllä huomaa

O: Ohikiitävää Juha Tapiolta kaunis biisi

P: Petri Nygård se o Petriiiiii

Q: -

R: Rammstein !!!!

S: Skrillex kova

T: Tokio Hotel fani since 2006

U: Uniklubi herkkää ja hyvää

V: Vasten Mun Kasvojani Apulannalta edellee hyvä

W: Avenged Sevenfold - Welcome To The Family mahti biisi

X: Xonia - My Beautiful One kiva biisi

Y: The Fray - You Found Me kaunis

Z: Dj Tiesto - Zombie Techno Remix aina jaksaa kuunnella

Å: -

Ä: Cheek feat. Jonna - Älä

Ö: Herra Ylppö & Ihmiset - Öitä tuo mieleen kaikkia asioita ja pistää miettimään

Jeees ja tässä myös kuva viiltohaavasta minkä tein tänään. :)) Se o hieno !

Joskus en jaksa itsekään itseäni kun valitan olevani yksin. Sitä vain turhautuu kun ei enää jaksa olla yksin, sinkku.

Yksi kaveri sanoo, että ei se etsimällä löydy, kyllä se sieltä tulee. Toinen taas kysyy oletko tehnyt asian eteen mitään?!  Tämä ottaa niin saatanasti päähän. Kun ei tiedä mitä tehdä.

Päätin tuossa muutama päivä sitten…. vai oliko se viikko?… että poistan profiilini sieltä treffisivulta. Mutten ole saanut aikaiseksi. Laiska kun olen.

Opinnot palasivat kuvioihin tuossa maanantaina. Koko viikko on ollut hillittömän hauska ! Ollaan naurettu vaan Kyllä siinä opiskeltiinkin mm. katetrointia ja verensokerin mittausta.

Mutta, nyt on viikonloppu ja minä painun meikkaamaan itseni taas siedettäväksi Heip!

Tämä mennyt päivä on ollut taas sellainen kuin monet muutkin. Ei mitään sisältöä. Kotona jumittaessa ei saa mitään aikaan, ainakaan tänään. Päivä alkoi yhtä tylsästi kuin eteni.

Äitini kanssa tuli puheeksi epilepsiakohtaukset, joita joskus on ollut, muttei minun pitäisi niitä saada. Nykyisin minulla on lääkitys.

Syksyllä kun sain muutaman kohtauksen ne pelästyttivät minut pahemman kerran. Minulla ei ole muistikuvaa lapsuuteni epilepsiakohtauksista.

Eräs aamu heräsin kouluun normaalisti klo 8 aikaan. Sitten pääni alkoi nykiä oikealle puolelle. Nykiminen jatkui ja koveni. Minun oli pakko alistua sen voimaan ja annettava sen vetää minut lattialle makuulle. Lattialla oikea käteni alkoi nykiä ja heilui itsekseen. En voinut sille mitään. Silmissäni sumeni ja kuuloni tuntui heikkenevän.

… Hetken kuluttua havahduin istuessani lattialla ja keinuen ja mutisten jotakin äidilleni. Sanoja…yksittäisiä sanoja, muusta ei saanut selvää. En saanut mennä kouluun sinä päivänä.

Monen päivän jälkeen muistan miltä tuntui kun kohtauks loppui. Makasin lattialla tajuttomana, sitten korvissani alkaa humista kuin kuulo palaisi takaisin. Näin kävi, mutta sitä en tiedä missä vaiheessa olin noussut istumaan. Sen tiedän kyllä miltä minusta tuntui. Minua pelotti.

Sitä monesti miettii elämän tarkoitusta.                                                                                                        Itsensä tarkoitusta.

Minä en henkilökohtaisesti usko Jumalaan yms. muuhum kristinuskolliseen. Vaikka kuulun evankelisluterilaiseen kirkkoon.

Uskon johonkin suureen, ja että kaikella on tarkoitus. Olen nähnyt sen niin monesti. “Mitä jos…?” on pyörinyt mielessäni monesti.

Mitä jos olisin tehnyt toisin? Mitä jos olisin kertonut todelliset tunteeni? Mitä jos olisin tehnyt jotain? Mitä jos en olisi koskaan tutustunut häneen? Mitä jos en olisi pysähtynyt? Mitä jos olisin ollut paikalla minuutin myöhemmin?

Kyllä, näiden lauseiden takia olen miettinyt, että tällä kaikella on oltava jokin tarkoitus !

Mietin tuossa äsken kuunnellessani musiikkia,…. Uskaltaisinko enää koskaan myöntää M-miehelle tunteitani? Viimeksi minulle kävi tarpeeksi pahasti ja tuntui siltä kuin hän olisi pidellyt haurasta sydäntäni ja pudottanut sen..

Viime keväänä.. en ollut enää koulussa. Lopetin koulun ja olin vajaan kuukauden verran kotona. Se oli ihanin sekä raastavin kuukausi. M-mies tuli käymään monena päivänä kahvilla luonani. Emme olleet nähneet kunnolla pitkään aikaan ja meidän välillämme on aina ollut jonkinlainen kipinä. Kuin näkymätöntä sähköä, joka virtaa kumpaankin osapuoleen. Tuntuu kuin voisimme lukea toistemme ajatukset. ..Tai sitten tunnemme toisemme vain liian hyvin…

Monen kahvittelu päivän jälkeen olin rohtkaissut itseni. Kerroin hänelle. Tai oikeastaan … sähkö yhdisti  meidät ja suutelimme. Se hetki tuntui niin.. loputtomalta, en halunnut sen tunteen koskaan häipyvän, mutta samalla se tuntui niin ratkaisevalta.

Lopulta vaistoan ettei kaikki ole kohdallaan. Itken. Hän kysyy miksi itken. Vastaan, että kaikki ei ole ok, tässä on jotain outoa. Eipäilen hänellä olevan tunteita jotakin toista kohtaan… ei, eivät ne vaikuta tunteilta vaan enemmänkin oudolta lupaukselta tai sopimukselta… hänellä on toinenkin tyttö.

Hän yritti valehdella sitä minulle: “…En usko että se voisi toimia meidän välillä..” Mistä sitä tietää? Kumpikin tuntenut toisiaan kohtaan vetoa ensimmäisestä tapaamisesta lähtien. Ja siitä on 3-4vuotta !

Minä itken, hän itkee. Kysyn häneltä “haluatko olla kanssani?” Hän vastaa: ” Sä tiedät, että mä oon aina halunnut olla sun kanssasi.”

<3

Sitten hänen on mentävä…

En vain vieläkään voi käsittää.. miksi? Jos hän on aina halunnut olla kanssani ja nyt saa siihen mahdollisuuden hän ei….. !!!……. hän ei vain…

Tuossa ihmisessä on vain jotain niin syvää ja lämmintä. Hän tuntuu turvalliselta.

Joskus aiempina vuosina minulla oli mahdollisuus olla hänen kanssaan, mutten tuntenut samoin kuin nykyisin. Olin liian kokematon. En tuntenut häntä.

Olen ajatellut häntä, enemmän kuin koskaan ennen. Ja mitä jos HÄN on kohtaloni? Kuuluuko meidän olla yhdessä?

Kuka tietää. Kohtalo.

Olen kesän alusta asti ollut eräällä nettitreffi sivustolla. Vastaan on tullut milloin mitäkin kummajaista. Joukkoon on mahtunut muutama varteenotettava miesehdokas.

Ensimmäisen kerran kun lähdin tuntemattoman kanssa kahville oli keväällä. Kun näin ja juttelin hänen kanssaan en ollut kiinnostunut hänestä laisinkaan. Hän kertoi missä asui, tästä tuli mieleeni onko hän kaverini ex? En ollut nähnyt koko miestä aikaisemmin, enkä myöskään kaverini exää. Nimi ja asuinpaikka sekä ikä täsmäsivät. Kysyin tunteeko hän ketään kaverini nimistä…ja niin se oli. Hän oli kaverini exä. Äkkiä pois täältä… ajattelin, sillä syy miksi hän oli kaverini ex, oli iljettävä. Kaverini oli löytänyt hänen tietokoneeltaan messenger keskustelun minkä mies oli käynyt oman siskonsa kanssa…keskustelussa mies kertoi kuinka ei malta odottaa tapaavansa siskonsa…seksin merkeissä. Joten on varmasti ymmärretttävää miksi halusin pois nopeasti.

Seuraavan kerran kävin tuntemattoman kanssa kahvilla kesällä.. jouduin ajamaan Kouvolasta Pukaron Paronille. Mukavaa kahvi seuraa oli hän.

Seuraavat olivat todella hiljaisia hissukoita…ärsyttävää mennä kahville jonkun kanssa, kuka ei uskalla puhua mitään ! >:D

Yksi oli ihan hauska vaikkei siitä mitään tullutkaan.

Yksi on jäänyt vainoamaan minua ja laittoi kesällä minulle kahden sivun pituisen viestin korvistaan ! >:D Ei mitään järkeä päässä?

Oli myös yksi mansikka-mies, joka on yrittänyt myös kaveriani. Tämä mies puhuu vain mansikoista ja valehtelee ikänsä.

Eräs oli aivain minun tyyppiäni, minun ikäiseni. Näimme kesällä muutaman kerran ja hän vei huomioni heti ensimmäisellä tekstarilla. Hän vaikutti hauskalta, hyväsydämmiseltä ja lämpimältä. Sitten kesän lopulla hänestä ei kuulunut juuri mitään. Ei vastannut enää viesteihin. Joten annoin hänen olla rauhassa.

Hänen jälkeensä olen käynyt varmaan kahden kanssa kahvilla. Tässä taannoin kävin kahvilla mukavan miehen kanssa, joka oli muutaman vuoden minua vanhempi. Hän vaikutti ujolta mutta mukavalta. Sitten hänkään ei pitänyt yhteyttä..

En ymmärrä miksei voi sanoa mitä ajattelee vaan ollaan hiljaa? Vaikka mieheltä kysyy asiaa?

Huomenna torstaina olisi tarkoitus jälleen mennä kahville pari vuotta vanhemman miehen kanssa. Toivottavasti hän ei tekisi samaa ja häviäisi.